Lahjoita

Ruo'on aumauskoe

Selvitys ruo'on käyttömahdollisuuksista pellolla

Hankeaika: 2014-2015
Maksettu rahoitus: 4 900 euroa
Lisätietoja: Kyösti Rantakoski, puheenjohtaja, Kiskon Kirkkojärven  hoitoyhdistys ry
Hanke on päättynyt


Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys suorittaa Saaristomeren Suojelurahaston osittain rahoittamana järvestä niitetyn ruo'on aumauskokeen. Kokeen tavoitteena on todentaa vuoden aumassa haurastuneen ruo'on helppo levitettävyys pellolle. Kokeessa seurataan ruokokasasta suotautuvien ravinteiden määrää, jotta tiedetään voidaanko läjitys tehdä lähelle rantaa ja saadaan arvio pellolle levitettävän ruokomassan ravinnepitoisuuksista. Koe alkaa viikolla 34 ruo'on niitolla ja auman teolla Kirkkojärven Honkapyölissä. Aumaa seurataan vuoden ja se levitetään pellolle syksyllä 2015.

Koe on seurausta Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdityksen omatoimisesta kokeesta vuosina 2012-2013, jolloin elokuussa niitetty ruoko aumattiin vuodeksi ja seuraavan vuoden syyskuussa levitettiin pellolle normaalilla lannanlevitykseen käytetyllä peräkärryllä. Kokeilu osoitti menettelyn toimivan hyvin. Heräsi kysymys, voitaisiinko näin yksinkertaisella tavalla hyödyntää leikattua ruokomassaa ja sen sisältämiä ravinteita peltojen maanlaadun parantajana laajemminkin. Aiemmin muun muassa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Pro Saaristomeri-ohjelmaan kuuluvassa VELHO-hankkeessa on tutkittu ja kokeiltu laajasti ruovikoiden niittoa ja hyödyntämistä eri tavoin. Hankkeessa kokeiltiin peltokäyttöä ainoastaan silputtuna, missä itse silppuaminen vaatii paljon energiaa ja erikoiskonetta.

Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys toivoo kokeensa tuottavan hitusen lisää tietoa ja kokemusta käytettäväksi ruovikoituneiden rantojen hoidossa ja hyödyntämisessä. Vesistöjen, niin järvien kuin meren lahtien, rehevöityessä rannoille muodostuu laajojakin ruovikoita. Samalla kun ruovikoiden laajenemista ja ylivuotisen ruo'on mädäntyessä tapahtuvaa rantojen umpeenkasvua rajoitetaan ruovikoiden niitolla, niittojätteen mukana poistetaan ravinteita ja  toimitaan vesien rehevöitymistä vastaan. Ruovikoituneiden rantojen läheisyydessä on yleensä paljon peltoja, jolloin niitetyn ruo'on luonnollinen ja jopa hyödyllinen poistotapa on levittää se pellolle. Tällöin ravinteiden kierrätyksen lisäksi parannetaan peltomaan rakennetta ruokomassan humusta tuottavan vaikutuksen seurauksena.

Tulokset

Kiskon Kirkkojärven rannalla suoritettiin elokuussa 2014 niitetylle ruo’olle aumauskoe. Auman tilavuus oli alussa noin 68 m3 ja lopussa noin 38 m3. Ruoko sai lahota aumassa vuoden ja se levitettiin kuivalannan levitykseen käytetyllä traktorin vaunulla syyskuussa 2015 auman viereiselle pellolle. Ruoko oli pehmennyt aumassa niin, että se oli vaivatonta levittää ja hajosi alle 5 cm:n pituisiksi palasiksi. Kokeesta saatu kokemus antaa perusteen olettaa, että levitys voitaisiin suorittaa jo niittoa seuraavana keväänä tai talvena. Myös nyt käytettyä yksinkertaisempi levityslaite voisi tulla kysymykseen.

Ruokomassasta otettiin näytteet ennen pellolle levitystä. Keskimääräinen tilavuuspaino aumassa oli 240 kg/m3 ja kuiva-ainepitoisuus 20 %. On otettava huomioon, että nämä kaksi ominaisuutta riippuvat aumauksen kestosta ja sään sateisuudesta. Ravinnepitoisuuksiltaan ruokomassa vastasi olkea sisältäen kuivapainosta 1,3 % kokonaistyppeä, 0,12 % kokonaisfosforia ja 0,76 % kaliumia. Liukoisia ravinteita oli kuivapainosta laskettuna 0,05 % typpeä ja 0,02 % fosforia. Oljesta ruokomassa erosi korkeampien magnesium- ja mangaanipitoisuuksiensa suhteen.

Auman pohja oli eristetty maasta muovikalvolla, mikä mahdollisti aumasta suotautuvien vesien keräämisen ja niissä olevien ravinteiden määrän mittaamisen. Saatujen tulosten mukaan suodosvesissä poistui vuoden aikana typestä alle 5 % ja fosforista alle 10 %. Kaliumista poistui noin 25 %. Poistuneita ravinnemääriä voidaan pitää niin pieninä, että niittojätteen väliaikainen aumaaminen sen ylösottokohdan välittömään läheisyyteen vesistön rannassa ei aiheuta merkittävää ravinteiden valumista takaisin veteen.

Saaduista tuloksista voidaan päätellä:

  1. Vuoden kestävän aumauksen aikana ruovikoiden niittojätteestä poistuu niin vähän ravinteita, että niittojäte voidaan täksi ajaksi aumata vesistön välittömään läheisyyteen aiheuttamatta merkittävää ravinnekuormitusta vesistöön.
  2. Aumauksen aikana niittojätteen rakenne muuttuu niin, että se on helposti levitettävissä pellolle esimerkiksi kuivalannan levitykseen käytettävällä kalustolla.
  3. Aumattu niittojäte vastaa ravinnepitoisuuksiltaan lähinnä olkea. Olkea korkeampi mangaanipitoisuus antanee lisäarvoa peltolevityksessä.


Lue koko raportti Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistyksen verkkosivuilta.

Lisätietoja hankkeesta myös Facebookista.