Vesistöongelmien ennaltaehkäisyä tyrni-istutusten avulla

Saaristomeren Suojelurahaston tukema TYRNIRAKI-hanke on yksi toimenpiteistä uudessa merenhoidon toimenpideohjelmaehdotuksessa 2022-2027. Tyrni-istutukset voivat vähentää ravinteiden valumista pelloilta jokiin ja lopulta mereen. Hanketta testataan Varsinais-Suomessa, mutta tyrniä voidaan hyödyntää koko Suomessa luonnonvesistöjemme puhtauden vaalimiseksi.

Kirjoittaja: Heikki Kallio, emeritusprofessori, Turun yliopisto, TYRNIRAKI-projektin johtaja

On huomattavasti vaivattomampaa ja edullisempaa hillitä fosforin ja typen valumista pelloilta vesistöihin kuin puhdistaa jo ravinteiden pilaamaa merta. Valumien aiheuttamaa saastekuormaa voidaan vähentää biologisin keinoin. Vesireittien joutomailla ja suoja-alueilla on edullista kasvattaa sitojakasveja, joilla on maaperää parantaa vaikutusta ja jotka ovat arvokkaita ruuantuotannossa ja maisemanhoidossa. Monia kasveja voidaan käyttää viljelylohkojen reuna-alueilla tähän tarkoitukseen.

Yksi vuosikymmeniä testattu sitojakasvi on tyrni. Menettelytapa on varsin tuntematon Suomessa, mutta laajassa käytössä Itä-Aasian tuulen, sateen ja pakkaseroosion vaivaamilla lössialueilla. Tyrni on ravinteiden suhteen vaatimaton kasvi, joka menestyy monenlaisilla viljely- ja joutomailla, mikäli sillä ei ole puuvartisten kasvien kilpailua. Jos maassa on typestä pulaa, sitovat tyrnin juuriston Frankia-bakteerit tarvittavan typen ilmasta. Kasvi tuottaa laajan juuriston ja uusia juurivesoja sekä sitoo tehokkaasti maata ja lisää sen multavuutta. Kaiken lisäksi marjasato on taattu, jos valoa ja vettä on saatavilla sopivasti. Tässä ovat lähtökohdat keväällä 2020 istutettujen TYRNIRAKI-projektin taimien viljelijöille, jotka voivat odottaa satoa joidenkin vuosien kuluttua.

TYRNIRAKI-projektin käytännön toimia

Mereen matkalla olevat ylimääräiset ravinteet poistetaan ajoissa niittämällä tyrnikenttien aluskasvillisuutta sekä korjaamalla tyrnisato leikkaamalla marjovat oksat. Tärkeintä on viljelmien alkuvaiheissa niittää ja poistaa kasvua haittaava aluskasvillisuus ja varmistaa valon ja veden saanti. Tämä on tulevien kesien tärkein tavoite.

Osa Vahdonjoen tyrniviljelmää kuvattuna 2.7.2020. Vastaistutetut taimet voivat erinomaisesti viherkasvuston suojissa piilossa auringon polttavalta paahteelta. Tärkeintä on niittää kenttä oikeaan aikaan ja kuljettaa viherkasvusto pois. Samalla maan köyhdyttäminen alkaa tehokkaasti. Kun operaatio toteutetaan vuosittain ja tyrnisadon korjuun aika koittaa, voidaan määrittää TYRNIRAKI-projektin vesistöjä puhdistava vaikutus seurantatutkimusten avulla. Samalla selviää myös konseptin monistuskelpoisuus laajemmille alueille.

Merenrantaruovikkoon istutetut ja selluloosakauluksilla suojellut taimet vaativat nekin aluksi huolenpitoa. Ruovikko suojaa taimia, kunhan niiden alkuvaiheen tukahtuminen estetään. Kastelutarvetta näillä taimilla ei ole. TYRNIRAKI-projektin tämä osa on erityinen riskihanke, minkä toimivuutta ei ole aiemmin testattu, eikä lopputulokselle ole takeita. Mikäli koe onnistuu, voidaan menettely yhdistää yleisemmin osaksi Saaristomeri-projektin järviruo’on niittoa. Jatkossakin, mikäli hanke osoittautuu käyttökelpoiseksi, tyrnisadonkorjuu toteutetaan leikkaamalla marjovat oksat synkronoidusti tulevan biojalostetehtaan tuotantoon liittyvän ruokoniiton kanssa.  

Ensimmäisen kesän rantaruovikkoon istutetun tyrnikentän taimirivi ei näytä kummoiselta. Kuva on otettu Piikkiön Livian rannasta 7.9.2020. Taimien lähialueet on suojattu selluloosakauluksin, jotka aikanaan maatuvat paikalleen ekologisesti. Ruovikon niiton ja poiskuljetuksen ajoitus ovat tärkeitä ja toiminta on aluksi varsin käsityövaltaista.

Tavoitteena on kuvan tilanne, jolloin sadonkorjuu voi tapahtua leikkaamalla osa marjovista oksista. Ravinnepoistumat analysoidaan sekä ruovikosta että tyrninoksista, jolloin voidaan määrittää toiminnan mertasuojaava vaikutus.

Testikenttiä läpi Suomen

Varsinaiset TYRNIRAKI-projektin kentät ovat Varsinais-Suomen jokien varsilla ja meren rannalla osana Saaristomeren suojeluoperaatiota. Niiden pinta-alat ovat vaatimattomat, vain muutamia hehtaareja. Tällä ei vielä merta pelasteta, mutta koetiloilla pystytään arvioimaan menetelmän käyttökelpoisuutta ja mahdollisia kehittämistarpeita. Paljonko fosforia ja typpeä saadaan poistetuksi, miten maan multavuus lisääntyy, miten maan mikrobit monipuolistuvat ja lisääntyvät, mitä tapahtuu muille ravinteille? Viljelijöiltä edellytetään erityistä pitkäjänteisyyttä, asian harrastamista ja marja-liiketoiminnan opettelua ennen kuin menetelmän voidaan väittää olevan laajemmalti monistuskelpoinen.

Projektia voidaan tarkastella toisestakin ja vielä pidemmän tähtäimen näkökulmasta. Tietyt kotimaiset tyrnilajikkeet voivat kasvaa käytännössä koko Suomen pituudelta, Hangosta Utsjoelle. Samoja lajikkeita viljellään Varsinais-Suomen lisäksi mm. Tervolassa, Kittilässä ja Karigasniemellä. Turun yliopiston Kittilän koeviljelmät aivan Ounasjoen rantaniityllä ovat onnistuneet jo 17 vuoden ajan. Uusimman, Utsjoen Karigasniemen koealan aitaus on juuri noussut Tenojoen varteen entiselle heinäpellolle. Pohjoisimmat taimet talvehtivat nyt Utsjoella Kevon tutkimuslaitoksen koepuutarhassa.  

Turun yliopiston Elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen yksiköllä on yli kolmen vuosikymmenen ja sadan tieteellisen julkaisun tyrnihistoria. Yksikön nykyinen johtaja, professori Baoru Yang toimii myös Pekingissä sijaitsevan kansainvälisen tyrnitutkimuskeskuksen (International Sea Buckthorn Association) tutkimusjohtajana.

Yksi tärkeistä, yleismaailmallisista velvoitteista on vaalia ja ylläpitää luonnonvesistöjen puhtautta. Tämän ovat myös Turun yliopiston elintarviketutkijat sisäistäneet osaksi tehtäviään. Juuri siksi olemme aktiivisia Varsinais-Suomen lisäksi myös pohjoisimmassa Lapissa. Turun yliopiston Kevon tutkimuslaitos on sijainnut Utsjoella jo yli 60 vuoden ajan. Utsjoen vesistöt ovat Suomen puhtaimmat, sillä Petsikon tundran lounais – koillis  -suunnassa kulkeva vedenjakaja ohjaa jokien vedet pohjoiseen kohti Tenoa. Kunnan alueella ei ole yhtään ainutta vesiä saastuttavaa teollisuusyksikköä tai muuta häiriötekijää.

Suomen kaksi tärkeintä luontoaluetta: Saaristomeri ja Utsjoen tunturilappi. Utsjoen vesistöt ovat toistaiseksi Suomen puhtaimmat. Saaristomerellä tilanne on toisin. On helpompaa estää luonnon tuhoutuminen ennalta kuin korjata virheet. Puhdas luonto on edellytyksenä terveelle yhteiskunnalle ja elinkeinoille. Utsjoen vesien suojeleminen on huomattavasti halvempaa kuin Saaristomeren veden puhdistaminen.

Meidän tehtävämme on edistää Utsjoen kunnan pyrkimyksiä siinä, että nykyinen suotuisa tilanne säilyy hamaan tulevaisuuteen. Suurin riskitekijä lienee Tenon yläjuoksulla, Kietsimäjoen – Inarinjoen latvavesissä, mikä ei ole enää Utsjoen aluetta. Kairauksissa on löytynyt nikkeliä mikä aiheuttaa helposti ristiriitoja luonnon, paikallisten asukkaiden ja koko maapalloa toimialueenaan pitävien kaivosyritysten kesken. Kaivoksia alueella ei vielä ole, mutta osittain puhdistetut, vain pieniä pitoisuuksia metalleja sisältävät kaivosten purkuvedet olisivat Tenolle täydellinen katastrofi.

Palaa otsikoihin