Synapsin vuosijuhlien kunniaksi lahjoitettiin Saaristomeren Suojelurahastolle

Synapsi ry on vuonna 1962 perustettu Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö. Viime marraskuussa Synapsi ry:n 55. vuosijuhlan kunniaksi ainejärjestö päätti lahjoittaa 400€ Saaristomeren Suojelurahastolle. Tilaisuuden kunniapuhujana oli Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen. Haastattelimme kahta vuosijuhlien järjestämiseen osallistunutta opiskelijaa, vuosijuhlaemäntää Maija Jortikkaa, 23, sekä vuosijuhlatoimikunnan kuljetus- ja tiedotusvastaavaa Minna Kivimäkeä, 22.

Miksi juuri Saaristomeren Suojelurahasto?

Ajatus lahjoituksen tekemisestä lähti vuosijuhlatoimikunnan kokouksessa, jossa Siiri Jaakkola ehdotti, että 55. vuosijuhlan kunniaksi Synapsi ry voisi lahjoittaa hyvään tarkoitukseen, Maija kertoo. Heitto johti siihen, että asia nostettiin esille Synapsin hallituksen kokouksessa. Hallitus ei kuitenkaan voinut päättää asiasta yksin, vaan sitä kysyttiin myös jäsenistöltä sen syyskokouksessa. Jäsenistössä on jäseniä 2348, joista n. 350 aktiivisia. Päätös lahjoittamisesta oli yksimielinen, ja vuosijuhlatoimikunta sai tehtäväkseen valita kohteen. Valinta tehtiin 17-henkisen toimikunnan Facebook-äänestyksellä, jossa muita kohteita olivat mm. Puhdas Itämeri ja ikimetsien suojelu.

Saaristomeren Suojelurahasto oli kaikin puolin luonteva kohde lahjoitukselle, Minna ja Maija miettivät. Molemmat ovat viettäneet paljon aikaa opintojensa parissa Saaristomerellä ja esimerkiksi Seilin tutkimusasema on molemmille hyvin tuttu paikka. Minna ja Maija valottavat omien päätöstensä taustoja kertomalla, kuinka ovat itse koko ikänsä liikkuneet merellä ja saaneet konkreettisesti nähdä sen, miten Itämeri tarvitsee apua. He haluavat päästä nauttimaan siitä myös, kun ovat vanhoja.

Minna toteaa nähneensä, kuinka merivedestä on tullut mutaista ja sameaa. Haastavinta hänen mielestään on saada Itämeren avuntarve kaikkien tietoisuuteen, eikä vain niiden, ketkä konkreettisesti ovat nähneet Itämeren tilan huonontumisen. Kampanjoida voisi esimerkiksi siitä, miten helppoa suojelutyö on, eikä se aina vaadi rahallista panostusta. Minnan mielestä kannattaisi lähestyä asiaa ”maallikkotason” tiedottamisella, sillä usein ympäristötutkijoiden näkemykset leimataan esimerkiksi elinkeinoelämän vastaisiksi, vaikka näin ei välttämättä ole. Jalkautuminen tavallisten ihmisten, kuten asukkaiden, mökkiläisten ja turistien keskuuteen olisi hyvä asia sen sijaan, että asioista keskusteltaisiin ympäristöjärjestöjen kokouksissa, Minna sanoo. ”Kauhukuvia en lähtisi levittämään, sillä jos ne eivät onneksi toteudukaan, teho kärsii”, hän toteaa.

Maija asuu Pyhämaassa, ja miettii välillä, kuinka paljon mökkiläiset tai satunnaiset vierailijat kantavat huolta ympäristöstä, sillä paikkakunnan väkiluku kuitenkin kasvaa merkittävästi aina kesäisin. Usein saa nähdä, kuinka roskia on joka paikassa ja kaljatölkkejä lilluu meressä, vaikka toisaalta iso osa mökkiläisistä on todella kiintyneitä alueen luontoon, hän sanoo. Hän myös pohtii, onko esimerkiksi mediassa uutisoitu useinkaan siitä, mitä positiivista luonnon- ja ympäristönsuojelulla on saatu aikaan. Konkreettiset, positiiviset saavutukset jäävät usein uhkakuvien varjoon. Hän myös toteaa, kuinka paljon helpompi on syyttää muita kuin ottaa itse vastuu omista teoistaan. Klassinen esimerkki tästä on, kuinka suomalaiset silloin tällöin sanovat, ettei heidän teoillaan Itämeren hyväksi ole merkitystä, sillä Venäjä saastuttaa vieressä, vaikkei asia ole enää lainkaan tällä tolalla.

Haastattelun on kirjoittanut Anni Honkonen, joka toimii Saaristomeren Suojelurahaston harjoittelijana keväällä 2018. Hän opiskelee toista vuotta energia- ja ympäristötekniikkaa Turun ammattikorkeakoulussa.

Palaa otsikoihin