Harjoittelijana Saaristomeren Suojelurahastossa
Nimeni on Anni Honkonen ja olen tehnyt harjoittelua Saaristomeren Suojelurahastolle tämän kevään ajan. Harjoitteluni Saaristomeren Suojelurahastolle on opettanut paljon siitä, miten vilpittömästi ihmiset haluavat auttaa, miten monta näkökulmaa tulee ottaa huomioon tehdessään asioita yhteisellä tarkoituksella ja miten oikeiden ihmisten yhdistyessä syntyy paljon hyvää.
Muutin Turkuun vuonna 2015 Tampereelta aloittaessani biologian
opinnot yliopistossa. Polkuni on sikäli mielenkiintoinen, että kaipasin
käytännönläheisempää otetta opintoihin ja hylkäsin yliopistomaailman
vapaaehtoisesti. Nykyisin opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa energia- ja
ympäristötekniikan insinööritutkintoa ja opiskelun lisäksi olen opinahjossani
töissä opiskelija-assistenttina.
Sosiaalinen media on joskus mielletty nuorten temmellyskentäksi, mutta nykyään sen asema on monipuolistunut ja muuntunut enemmän ja enemmän kaikenikäisten eläväksi ja taipuisaksi alustaksi jakaa tietoa, innostaa ja osallistaa ihmisiä sekä löytää saman henkistä seuraa ja toimintaa. Olen päässyt harjoittelussani mukaan eri sosiaalisen median kanavien käyttöön, sisällön tuottamiseen ja ideointiin, ja olen oppinut paljon käytännön asioita ja sitä, miten korvat höröllä ja silmät auki maailmalla liikkuessaan voi tulla vastaan mitä mielenkiintoisempia yhteyksiä. Lisäksi olen saanut paljon rohkeutta. Rohkeutta osallistua, sanoa mielipiteeni ja olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat, kunhan itse uskon toimivani oikein. Sosiaalisen median parissa työskentely on ollut mielekkäintä harjoittelussani.
Opiskelijana ei usein pysty isosti vaikuttamaan asioihin, vaikka tahtoa löytyisi. Työelämän hierarkian alimmaisena on usein tyydyttävä kuunteluoppilaan rooliin, joka toisaalta on usein antoisampi kuin oletetaan. Luotan siihen, että kun teen työni niin hyvin kuin mahdollista, tulen menestymään elämässäni. Saaristomeren Suojelurahaston tehtävissä on paljon sellaista, jonka parissa kukin voi näyttää omat vahvuutensa ja tuntea vaikuttavansa asioihin.
Tehdessäni harjoittelua Saaristomeren Suojelurahastolle on ehkä hieman yllättäen moni ihmetellyt, kuinka meri on minulle niin tärkeä, vaikka olen sisämaasta kotoisin. Minäkin olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni veden äärellä, aina vähintään kävelymatkan päässä rannasta ja luonnon vesi on sydäntäni lähellä, vaikka meren lähelle olenkin muuttanut vasta myöhemmin. En halua nähdä railoa saariston ja sisämaan välillä, vaan toimin sen mukaan millaisia mahdollisuuksia saan eteeni. Mielikuvieni meri on villi, kesytön, voimakas sekä vahva, ja haluan sen myös pysyvän sellaisena. En halua nähdä kylmää, herkkää ja ainutlaatuista Itämertamme muovin kyllästämänä, rehevänä leväkeittona joka haisee pahalta ja pyytää apua. Koen, että minulle tärkeiden asioiden eteen työskentely on parasta, miten voin itseäni toteuttaa ja kantaa oman vastuuni. Suosittelenkin rohkeasti tarttumaan uusiin haasteisiin, kun sellaisia kävelee vastaan. Koskaan ei tiedä, mitä uutta voi oppia.
